Tänään oli kiva päivä!

Tänään muistin taas, miten oikeasti voi rentoutua ja nautiskella olostaan - johtuneeko siitä, etten nähnyt anoppia melkein koko päivänä? Tänään oli siis harmaa, pilvinen ja sumuinen päivä, varsinkin täällä meidän laaksossa. Silloinpas ei muu auta kuin ottaa auto pyllyn alle ja ajaa sinne, mihin pilvet eivät yltä. 1500 metriä merenpinnasta riittää. Pää tuulettui mukavasti, kun katselimme miehen kanssa poikien riehumista Gasthofin pihalla, auringon paistaessa kirkkaansiniseltä taivaalta ja alhaalla näkyi vain tiivis sumusoppa, johon maailma näytti loppuvan. Ihmeellistä.

No, toki Se kerkesi taas viljellä ominaistuoksuaan ja omituisia kommenttejaan pitkin asuntoa, mutta tänään päätin olla kuuntelematta. Se hienous näissä pyhäpäivissä on, että anoppi käykin miehen hermoille. :D Aamupalalle Prinsessa Se vaivautui vasta vähän sen jälkeen kun me muut olimme jo valmiina... Prinsessa tuli, Prinsessa söi ja Prinsessa sanoi miniälle; "Nyt voit siivota pöydän."  Prinsessa meni pojalleen; "Voisiko sen minun puhelimen nyt laittaa seinään?" "Juu, hetkinen..." "Olisi kyllä hyvä jos se nyt heti laitettaisiin." No sehän oli jo sanomattakin selvää. Jaa, mutta mitä?! Voiko nyt oikeasti, ihan aikuisten, vanhusten oikeasti olla niin, että jos anopin lankapuhelimen laittaa meillä seinään, numero onkin eri?! Eikö se muka voi olla sama kuin hänellä, siellä vanhassa asunnossa, siellä toisessa kaupungissa? Ja miksei muka?

Niin, sehän vielä olikin; miniällä taitaa olla liian herkkä peffa. Vai miksei se kelpaa, se anopin ostama keltainen vessapaperi? Itse en ollut kerennyt edes ajatella asiaa; lähinnä ajattelin käyttää avatun paketin pois ennen seuraavan avaamista.. Samalla aloin pelkäämään vanhenemista; käykö siinä oikeasti noin, kun on liikaa aikaa? Alkaako sitä vaivata päätään kaiken maailman turhuuksilla ja miettimään ja epäilemään kaikkea? Ehkä pitää vielä harkita sitä yli 7kymppisten lopettamista... No, ainakin ajokortit vanhuksilta kuuluu poistaa, toissapäivänä meinasi nimittäin joku mummu ottaa kaupan seinästä nurkan mukaan leikatessaan mutkaa vähän tiukemmaksi. Vaarallisia ovat liikenteessä, mummut ja paapat. Anopilla ei onneksi ole ajokorttia - kuitenkin se alkaisi epäillä ettei auto aja haluttuun suuntaan, koska sillä on jotain anoppia vastaan.

Päivän parhaat naurut sain tänään ruokaa odotellessa - riisiä&herneitä, sesamkuorrutettua kananrintaa ja salaattia, kiitos miehelle - pojat leikkivät ravintolaa. Minä olin asiakas ja pojat tarjoilijoita. Isompi; "Mitä haluut syödä? Meillä on Fritattensuppe ja Fritattenschnitzel ja Schnitzel ja nakkeja. Ja jälkiruoaksi jotain muuta." Pienempi, ilman housuja kuten aina; "Mitä sää haluut juoda?" No vaikka punaviiniä lasillisen.. Onpas hauskan näköstä kun vajaan metrin mittanen housuton tarjoilija ottaa tilauksen vastaan, mutisee puoliääneen "puvaniiniä" ja kirjoittaa sen vielä blokkiinsa... :D Rehellisyyden nimissä on vielä mainittava että oikeasti se kirjoitti jotakuinkin näin: ^--_-_^^/---

Mutta mitäs minä mistään tiedän, olkoon vaikka sitten pikakirjoitusta.

Nyt on ehkä se aika istahtaa sohvalle, antaa päivän loppua yhtä hyvin kuin se muutenkin meni ja nautiskella se lasillinen puvaniiniä. :)