Tässä on nyt käymässä ihan niin kuin pelkäsin. Anoppi oli jo käynyt katsomassa yhtä pian vapautuvaa asuntoa meidän naapurissa, jotta voisi jatkossakin olla meidän lähellä. (Jipii...) Mutta niin. "Ei tämä oo hyvä, vanhat ikkunat ja hirmu rumat kaakelit kylppärissä eikä tämä nyt muutenkaan oo hyvä." Kieltämättä tämä vaihtoehto on jo pari kertaa käynyt mun mielessä; joka kämppä meidän talossa on varmasti liian pieni, liian iso, liian vanha, liian remontoitu, liian ylhäällä tai liian alhaalla.

Toinen argumentti lämmittää tämmöisen vähävaraisen kotirouvan mieltä tietenkin ihan erityisesti: "Se on niin kallistakin se asuminen yksinään..." Joo-o. Totta munassa se on halvempaa asustella poikansa nurkissa, ja toki se päivittäisiin kuluihin osallistumiseksi riittää kun ostaa kerran puolessa vuodessa paketin vessapaperia ja maitopurkin. Niin, ja meidän pikkukaupunkikin on Sen mielestä köyhtynyt! Anopin vanha kotikaupunki lahjoitti näille eläkeläisraasuille aina 1000 euroa joulurahaa, eikä meidän pikkukylä edes sitä hänelle suonut. Kyynel vierähti...

No, eipä se niin haittaa. Minähän olen parin tuhannen kilometrin päässä koko mummelista, vielä kokonaisen kuukauden ajan! Ihanaa! Aion käyttää tämän ajan tehokkaasti käymällä leffateatterissa, lukemalla ihan oikeita kokonaisia kirjoja, makaamalla sohvalla ja syömällä Panttereita. Ehkä käyn vielä kampaajallakin, lisäksi ihana joulupukki toi minulle lahjakortin kuumakivihierontaan ja käsien parafiinihoitoon. Varsinaista extremelomailua siis!

Kerrankin olen muuten kiitollinen siitä, että miestäni on kotona laiskottanut. Hänen kun piti aloittaa makuuhuoneremontti meidän Suomessa olon aikana, mutta voi ei! Eihän me käyty yhdessä valikoimassa värejä! Minähän en ihan luota siihen että mies yksin valikoi jotain näinkin tärkeää... Ensimmäisten viikkojen aikana tuo ihana tarmonpesä onkin jaksanut kerran imuroida kotona. Huomenna miesraukka joutuu polvileikkaukseen, jonka jälkeen ei tietenkään lattianrajassa kykkiminen oikein onnistu. Luojalle kiitos laiskoista miehistä.

Nyt kiireellä jatkamaan pääasiallista Suomi-harrastustani: sohvarötväämistä ja huonoja TV-sarjoja.

Elämä on ihanaa!